Itsensä epäilemisestä

Me kaikki joskus epäilemme itseämme.

Noille epäilyksille ei kuitenkaan saisi antaa valtaa. Olen huomannut, että itseään on helppo soimata. “Miksi teit noin” tai “Miksi edes yritit, kun tiesit että et tule onnistumaan”. Tärkeintä mönkään menneen idean tai suunnitelman jälkeen on opetella sanomaan itselleen “ainakin sä yritit” ja suunnata nokka kohti tulevaa. Usein epäilemme itseämme aivan turhaan.

Rohkeinkin tuntemasi ihminen luultavasti epäilee itseään.

Ne jotka kertovat avoimesti siitä, miten hyvin heillä menee, harvemmin kertovat niistä epäilyksen hetkistä, alamäistä ja montuista joihin he törmäävät. Älä koskaan usko, että täällä olisi yhtäkään ihmistä joka ei joskus romahtaisi, edes vähän, tai epäilisi itseään.

Me ollaan aika raakoja itsellemme. Tuetaan mielellämme muita, mutta itsensä kannustaminen on työn ja tuskan takana. Mitä jos epäilyksen hetkellä valaisimme itseemme uskoa? “Sä pystyt siihen”, “yritä edes” ja “mitä sulla on hävittävää” ovat hyviä fraaseja, jotka onko helppo sanoa itselleen, jos epäilys hiipii mieleen.

Vielä pari vuotta takaperin pelkäsin ihmisten edessä esiintymistä, koska epäilin itseäni. En minä pysty pitämään mielenkiintoista puheenvuoroa, ajattelin. Vähintään pelkäsin nolaavani itseni. Entä jos ketään ei kiinnosta kuulla, mitä minulla on sanottavaa? Päätin kuitenkin antaa mennä vaan ja tehdä. Tein sellaisia juttuja, joita halusin ja huomasin epäilyksieni olevan usein turhia. Huomasin myös pian epäilyksen äänen pääni sisällä hiljenevän.

Keksi itesellesi parhaat tsemppiviestit.

En väitä, ettenkö edelleenkin aika ajoin epäilisi ja kyseenalaistaisi saamiani ideoita sekä tulevaisuuden haaveita. Olen kuitenkin päättänyt, että en anna epäilyksilleni valtaa. Itseään saa ja pitää välillä tsempata. Oma tsemppaamiseni kuulostaa joskus kutakuinkin tältä: “Riia, älä ole nössö”. Toisinaan saatan kysyä itseltäni “Miten paljon myöhemmin kaduttaa, jos et nyt edes yritä?”. Toimii ainakin minulle.

Matka epäilyksen kourista haaveiden touteutumisen, ideoiden toteuttamisen ja mielekkään tekemisen äärelle on lyhyt. Tunne on sama, kuin hapuilisi pimeänpelon vallassa valokatkaisinta pimeässä huoneessa. Kun katkaisin löytyy ja valo syyttyy, pelko on tipotiessään.

Kun siirryt epäilyksestä itseesi uskomiseen, uskon että saat hienoja juttuja aikaan.

Tästä tulee epäilemättä ihana kevät!

-Riia

Lue myös: On uskallettava lähteä – Miksi muutin Lappiin?

Jaa teksti somessa:
Tweet 20

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *